Mä en halua elää ilman Donia.

Mun pitäisi siivota, mutta mä en saa siivottua kun yhdessä nurkassa on Donin peti, toisessa sen koppi... Ja niin edelleen. Sen valjaat ovat edelleen autossa samalla paikalla kuin mihin laitoin ne kun torstaina lähdin pieneläinklinikalta Donin jäädessä hoitoon. Sen panta ja heijastinliivi roikkuvat eteisen naulassa, ja eteisen kaapissa on sen haalareita, villapaitoja, sen haju... Mun pitäisi tehdä kasvissosetta koirille mutta mä en saa sitä tehdyksi kun mun pitäisi opetella uusi annosmäärä kahdelle koiralle. Mä en saa haettua koirille lisää ruokaa eläinkaupasta, kun siellä odottaa Donille erikseen tilaamani lääke. Kaikki koirien ruoat on annosteltu pakkaseen kolmelle koiralle. Jokaisessa pussissa on kolme broilerin selkärankaa. Kolmelle koiralle kurkkutorvimurskaa. Kolmelle koiralle broilerin kauloja. Kun katson ulos, näen alkuviikosta koiria varten tekemäni aidan jonka pystytin Donin avustuksella. Lääkekaapissa on Donin lääkkeet. Toisessa kaapissa on sen omat ravintolisät. Se on kaikkialla mun elämässä. Enkä mä halua luopua siitä.

Jos mulla ei olisi Timiä ja Lunaa niin mä lähtisin tältä istumalta Donin perässä.